Viikko aikaa... Järjestää loput käytännön asiat. Asennoitua. Pohtia. Odottaa. Jännittää. Murehtia. Voi kun vaan pystyisi odottamaan kuin pieni lapsi, vilpittömästi, tulevia uusia kokemuksia...puhtaalla ilolla. Kaikesta sisällä myllertävästä raskaasta olosta huolimatta sisällä kuplii kuitenkin. Se pieni vilpitön odotus. Ei sitä kuitenkaan kukaan voi kokonaan viedä pois. Antautuminen alalle saa aikaan sen, että matkaan lähtee puhkuen ammatillista kunnianhimoa, uteliaisuutta, epävarmuutta, opettelua, avoimuutta. Sri Lanka, Kandy, Äiti Teresan suojelema kehitysvammaisten orpokoti. Mitä voimme antaa? Kuinka paljon voimme itse saada?
Mervi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti