Epävarmuus lähdön kynnyksellä

Viikko lähtöön ja sen jälkeen edessä 2,5 viikkoa jotain, mitä vielä on vaikea käsittää...edes kuvitella. Odottaminen on alkanut jo joulukuussa vaikka kaikesta tulikin totta vasta maaliskuussa, kun lentoliput ostettiin ja kaikki maksut maksettiin. Vasta eilen, kun blogi avattiin ja tarkisteltiin että kaikki paperit yms. on kunnossa, reissu iski tajuntaan. Olemme oikeasti lähdössä kokemaan jotain uutta ja erilaista.

Odottaminen kaikessa sen raadollisuudessaan on ollut jännittävää. Toisinaan hermoja raastavaa mutta silti kutkuttavaa. 

Eniten kysymyksiä herättää itse työ. Sitä vartenhan reissuun lähdetään. Kehitysvammaiset Sri Lankassa. Vaikka ammattitaito ja osaaminen Suomessa on vankkaa, sitä väkisinkin miettii mitä itsellä on mitä voi mukanaan viedä. Voinko viedä mitään mennessäni vai tuonko kokemukset reissusta tullessani työhöni Suomeen. Mitä jos tunnen, etten pysty antamaan lapsille sitä mitä haluan, mitä he tarvitsevat. Itselleni on aina ollut tärkeintä se, että asiakkaillani on hyvä ja turvallinen olo lähelläni. Tärkein palaute työstä tulee, kun lapset osoittavat ilmein, elein ja sanoin, että olen onnistunut työssäni. Olen onnistunut luomaan ilmapiirin, missä heidän on hyvä elää ja olla ja missä he kokevat minut turvalliseksi ja luotettavaksi aikuiseksi. 

Mutta miten silloin, kun yhteistä kieltä ei ole, toisistaan erilaiset kulttuurit kohtaavat ja olosuhteet ovat täysin vieraat. Koenko silloin oman työni ja osaamiseni yhtä merkitykselliseksi kuin täällä, totutussa ja turvallisessa?

-Niina-