tiistai 25. kesäkuuta 2013

Maailman toisella puolen

OMG!
Mistähän sitä edes aloittaisi...
Sunnuntaina saavuttiin sateiseen Sri Lankaan. Takana pelonsekainen ja haikeahko lento, josta selvittiin (=Mervi selvisi) erittäin hienosti! Sri Lankassa meidät vastaanotti kostean kuuma ilma. Olo oli jotakuinkin hämmentynyt, ahdistunut ja jännittynyt. Lentokentällä vastassa oli "Mr. Charming" yhdessä saksalaisen vapaaehtoisen kanssa. Edessä oli n. kolmen tunnin ajomatka Colombosta Kandyyn. Matka itsessään oli jo seikkailu, sikäläisessä liikenteessä kun ei liiemmin sääntöjä noudateta. Myöskin Buddhan juhlapäivä aiheutti ajoittain sekamelskaa, sillä katujen varsilla tarjoiltiin ilmaisia ruokia ja juomia, joita mekin uskaltauduimme heti ensimmäisenä päivänä maistamaan.
Ehdottomasti mainitsemisen arvoista on Mervin ensimmäinen kyykkyvessakokemus!!! Valottomassa, kosteassa ja homeisessa tienvarsivessassa Mervi sai ensimmäisen kosketuksen täkäläisiin tapoihin. WOW!!!

Matka alkoi lauantaina klo 14.00 ja päättyi sunnuntaina klo 20.00 paikallista aikaa...siis rapian 30 tunnin matkanteon jälkeen saavuimme vapaaehtoistyökeskukseen, missä meidän oli määrä majoittautua. MUTTA...

Majoitus ei aivan ollut sitä mitä meille luvattiin. Kuvista ei täysin välity se, mitä asumus todellisuudessa oli. Jos voisimme, liittäisimme kuviin myös hajun, mikä oli ummehtunut ja homeinen. Olisimme jakaneet huoneen kuuden n. 18-vuotiaan kiinalaistytön kanssa, joten sanoimme kiitos ei. Samaa mieltä kanssamme oli myös uusi AIKUINEN saksalainen ystävämme Iris. Tiukan palautteenannon ja keskustelujen jälkeen päädyimme majoittautumaan guesthouseen. Vaatimuksena oli lämmin vesi, aamupala ja sänky. Muutaman hotellitarkastuksen jälkeen pääsimme lopulta n. klo 22.00 painamaan hyvin, hyvin väsyneet päämme tyynyihin. Aamulla kaikki näytti jo kirkkaammalta.



Seuraavana päivänä etsimme majoituksen, joka palvelisi tarpeitamme seuraavat pari viikkoa. Hinta aamupaloineen on n. 12€/yö per lätty. Ei paha. Sen jälkeen olikin aika jäädä jännittämään seuraavana päivänä alkavia töitä. Sen verran työ iski tajuntaan, että sitä ei enää tässä hetkessä, väsyneellä mielellä, kirjoiteta. Niistä sitten enemmän huomenna, nyt uni voittaa. Aayubowan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti